Jotkut asiat tulevat meille verenperintönä. Itselläni niin ei ainakaan käynyt ammatinvalinnan suhteen, sillä ainakin toistaiseksi olen sukuni ainoa opettajankoulutuksen saanut henkilö. Ammattiyhdistystoiminnan suhteen tilanne onkin jo aivan toinen. Kymmeniä vuosia sitten isäni oli perustamassa Jalasjärvelle KTV:n osastoa. Hän toimi pitkään mm. pääluottamusmiehenä sairaalan talonmiehen tehtävien ollessa varsinaisena leipätyötä. Oli kunnia olla hänen kanssaan kutsuvieraana kyseisen yhdistyksen (nyk. JHL) lopettamiskokouksessa pari vuotta sitten. Paikallinen yhdistyshän sulautui kuntaliitoksen myötä osaksi Kurikan yhdistystä.
Valmistumisen jälkeen itselleni on ollut tärkeää päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Vaikka SOOL jäi kokematta, edunvalvontaa on sen jälkeen saanut tehdä riittävästi. Vakivirka napsahti tuohon aikaa heti, kun palasin kotikonnuille. Löysin pian itseni myös Jalasjärven OAY:n hallituksesta. Eikä aikaakaan, kun istuin upouuden OAJ:n toiveiden mukaan perustetun paikallisyhdistyksen hallituksessa. Paikallinen toiminta siivitti matkaan myös OAY-piirin toimintaan. Jatkumona piiritoiminnalle olin mukana perustamassa OAJ Pohjanmaan alueyhdistystä n. 13 vuotta sitten. Valtakunnan taso on tullut tutuksi viimeisen 3,5 vuoden aikana OAJ-valtuutettuna.
Yhdistystoiminta on tarjonnut monenlaisia työtehtäviä ja oppimisen paikkoja. Tutuksi ovat tulleet roolin hallituksen rivijäsenenä, luottamusmiehenä, puheenjohtajana, pääluottamusmiehenä, sihteerinä ja aktiivisena alueyhdistystoimijana. Asioihin on saanut ja päässyt vaikuttamaan. tuo listaus kertoo luonnollisesti myös siitä, että olen ollut helposti ylipuhuttavissa. Sanaa ei, ei ole tullut useinkaan siis lausuttua. Esimerkiksi luottamusmieheksi minut houkutteli nyt jo edesmennyt pääluottamusmies Reijo Asunmaa. Hän sanoi hoitavansa hommat niin kuin siihenkin asti ja minun tehtäväkseni jäi hymylläni keventää neuvottelutunnelmaa. Voin kertoa, että vuosien saatossa on ollut monia tilanteita, joissa hymy on päässyt hyytymään. Huumori on onneksi edelleen läsnä.
Mitä ammattiyhdistystoiminta on sitten itselleni antanut. Voin vastata, että paljon. Tyydytystä on tuottanut yhteisten asioiden eteenpäin vieminen ja ajan hermolla pysyminen. se on myös auttanut jaksamaan luokkatyössä. On ollut mahtavaa liikkua saman henkisten ihmisten seurassa. Osasta ammattiyhdistystuttavista on vuosien saatossa tullut voimaannuttavia ystäviä. Vaikka lähtöjä asian äärelle on itselläni takana jo satoja, sama palo tekemiseen on edelleen.
Eläkeiän kivutessa yhä ylemmäs on jokaisen meidän syytä muistaa elää hetkessä. Lasse, Jarmo ja J-P ovat esimerkiksi sellaisia aktiivitoimijaystäviäni, jotka eivät koskaan päässeet nauttimaan eläkepäivistään.
Pieniä ilon pisaroita löytyy joka päivä arkisesta, tavallisesta elämästä, juhlahetkistä ja loma-ajoista. Piparin tuoksua, lumikiteiden kimallusta, jouluisia säveliä ja aitoja kohtaamisia jokaiselle teille työn sankarille.
Paula Kotirinta
YSI-jaoston p.j.