Edellisviikon torstaina oppilaat saapuivat luokkaan keskustellen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Useat nelosluokkalaiset olivat hyvin tietoisia sodan alkamisesta. Lapsilla nousi mieleen paljon kysymyksiä ja pelon aiheita. Leviääkö tästä kolmas maailmansota? Voiko Venäjä hyökätä Suomeen ja mitä silloin pitää tehdä? Mikä on ydinase? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin yritin vastata mahdollisimman rauhoittelevasti.
Tänään lomalta palatessa oli ihana huomata, että oppilaat olivat saaneet lomailla hyvillä mielin. He olivat mm. tehneet asioita yhdessä perheen kanssa sekä nauttineet talven riemuista ja muista mieleisistä tekemisistä. Vain yksi oppilaista nosti sotaan liittyvän asian esiin kahden kesken ennen kotiin lähtöään.
Itselläni ei lomailufiilis ollut aivan yhtä rento. Viikon mittaan piti jo ryhtyä suojelemaan itseään uutisvirran kauheuksilta. Niin ikään takaraivossa jyskytti kysymys, että voisiko Venäjä todella hyökätä Suomeen. Perheemme oma lomamatka suuntautui kuinkas ollakaan itärajan tuntumaan. Olen yleensä hyvä nukkumaan ja työasiat eivät vaivaa öisin. Nyt kuitenkin heräsin kesken sotaunien tuskanhikisenä. Uni ei tullut enää silmiin, vaan nousin varhain miettien ukrainalaisten kauheuksia.
Täytyy uskoa, että Suomi geopoliittisesta asemastaan huolimatta saa jatkaa eloaan rauhassa. Meillä kasvattajilla ja opettajilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten turvallisuuden tunteen palauttamisessa. Aikuisillakaan ei ole aina vastauksia kaikkeen, mutta yhdessä pohtimalla ja keskustelemalla rauhoitamme lasten ja nuorten mieliä. Puhukaamme pelot pienemmiksi!
Paula Kotirinta
YSI-jaoston p.j.