Hiljattain pidimme paikallisyhdistyksen syyskokouksen. Ennen virallista kokousosuutta olimme kutsuneet paikalle työpisteiden yhteysopettajat. Hallituksen jäsenet kuuntelivat herkällä korvalla esille nostettuja huolenaiheita, joista monet olivat myös omakohtaisia. Esimerkiksi työssäjaksaminen, oppilas- ja lapsiaineksen muuttuminen, inkluusio, työkuorman lisääntyminen ja pätevien sijaisten puuttuminen puhuttivat läsnäolijoita. Koska Kurikalla eikä koko muullakaan Suomella ole varaa menettää muihin töihin tai työelämän ulkopuolelle koulutettuja sivistyspuolen osaajia, tulisi arjesta saada mahdollisimman hyvää ja turvallista. Tätä asiaa edesauttavat niin kuntien luottamusmiehet kuin työsuojeluvaltuutetutkin yhdistysten hallituksien tuella.
Meidän oman työpisteen väki piti yhteisen TYHY-touhuilun pyhäinpäivän aattona. Tarjolla oli webinaari mielen palautumisesta, porrastreeni, saunomista, erinomainen buffet, elämäni bailubiisin arvailua sekä todella tärkeää vapaata keskustelua, johon isossa työyhteisössä työpäivän lomassa ei monenkaan kollegan kanssa ehdi. Anniina Virtasen pitämästä webinaarista jäi mieleeni muhimaan monia tärkeitä asioita. Mitään mullistavaa uutta ei varsinaisesti luennosta ilmennyt, mutta oli hyvä pysähtyä miettimään, miten itse toimii tai miten tulisi toimia.
Ensiarvoisen tärkeää jaksamisen kannalta on Virtasen mukaan työstä irrottautuminen. Jokaisen tulisi vetää selkeitä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Jos on paljon murehdittavaa, pitäisi pyrkiä rajaamaan huoliajatukset sekä välttämään niiden pohdiskelua jatkuvasti. Olisi hyvä pyrkiä aktiivisesti uppoamaan välillä aivan muuhun kuin työasioiden miettimiseen. Jokaisella löytyy varmasti mieleisiä asioita, joilla nollata päätään. Perheen puuhat, lukeminen tai äänikirjat, puutarhatyöt, käsityöt, lemmikkieläimet, liikunnalliset aktiviteetit jne. auttavat tässä. Itse käyn todella usein elokuvissa, sillä Jalasjärven Kinolle hurautan muutamassa minuutissa ja tällä hetkellä on tarjolla poikkeuksellisen runsas kattaus ensi-iltaelokuvia. On myös hyvä pohtia sitä, mille asioille voi ja haluaa sanoa ei. Ja toisaalta mille asioille haluaa sanoa kyllä, vaikka se herättäisikin jännitystä ja epävarmuutta. Työpäivän tauottaminen on myös ensiarvoisen tärkeää. Välitunnit antavat tähän jonkinlaisen mahdollisuuden. On ihanaa, että meidän opettajanhuoneessa välituntikeskustelut eivät pyöri laajasti edellistuntien tapahtumissa, vaan keskustelunaiheet ovat laidasta laitaan. On hyvä vielä pohtia, että mitkä ovat itselle tärkeitä päämääriä työn ulkopuolella ja sitä, miten tulee tuettua tärkeimpiä ihmissuhteitaan. Voi suunnata vielä katseensa omaan itseensä ja miettiä, että mistä toivoo muiden tuntevan ja muistavan minut.
Itseään säästääkseen voi arjessa kiiruhtaa jatkossa aavistuksen hitaammin, muistaa hengitellä välillä rauhallisesti ja syvään sekä olla armollinen itselleen. Välillä on hyvä sanoa itselleen samoin kuin oppilaille eli kun tekee parhaansa, se riittää.
Paula Kotirinta
YSI-jaoston puheenjohtaja