Omannäköistä elämää

Miten vietit talvilomasi? Suuntasitko etelään vai pohjoiseen? Nautitko talven riemuista, auringosta ihollasi, läheistesi seurasta tai vaikkapa kulttuurista sen eri muodoissaan? Itselläni alkuloma sujui pitkälti eteläisessä Kurikassa, koska normiviikkoina olen melkoinen ”asuntosäästäjä” ja loman koittaessa olen mielelläni kotona. Viikon aikana mm. puuhailin rästihommia, nautin ruuan laitosta, näin viisi elokuvaa ja yhden teatteriesityksen. Ystäväni sen sijaan hiihti Lapissa samassa ajassa kymmeniä kilometrejä. Molemmilla meillä oli omannäköisensä, hyvä loma.

Loman loppupuolella suuntasin Helsingin humuun. Oli ilo huomata, että samaan punaiseen linja-autoon istahti sattumalta myös toinen hyvä ystäväni. Ikaalisten jälkeen vieras mies teki aloitteen ja pyysi ottaa osaa keskusteluumme. Jossain vaiheessa keskustelu soljui lääkkeiden käyttöön. Totesin, että pyrin välttämään viimeiseen asti niiden ottamista. Tuohon mies totesi, että tuo sinun positiivinen elämänasenteesi varmasti edesauttaa paljon hyvinvoinnin säilymisessä. Jäin miettimään hänen sanojaan, joissa kyllä piili viisauden siemen. Meidän jokaisen tulisi yrittää hillitä ahdistuneisuutta, kun töissä kohtaamme epämieluisia asioita, kotona on huolia tai maailman poliittinen tilanne saa välttelemään uutislähetyksiä. Universumin mittakaavassa monet asiat ovat melko pieniä, joten turha niillä on vatsahaavaa hankkia.

Siskoni istui osan paluumatkaa samassa kyydissä. Hän kyseli, että miltä lomanjälkeinen työviikko näyttää. Totesin, että se alkaa kolmella kokoukselle. Maanantaina Pohjanmaan luokanopettajien hallituksen kokouksessa tulisimme käymään läpi hiljattain pitämämme opettajapäivien palautteita ja suunnittelemaan jo ensi vuoden päiviä. Tiistaina OAJ:n järjestö- ja viestintätoimikunnassa olisi esillä monia todella mielenkiintoisia asioita ja keskiviikkona OAJ Pohjanmaan alueyhdistyksen hallituksessa olisi asialistaa koko päiväksi. Siskoni taivasteli taas kerran jaksamiseni perään. Totesin siihen, että päinvastoin nautin siitä, että voin vaikuttaa asioihin. Koen voimaantumista, kun saan vaihtaa ajatuksia saman henkisten kollegoiden kanssa. Myös ajan tasalla pysyminen luonnistuu hyvin, kun kuulee akuuteista asioista eri yhteyksissä eri näkökulmista.

Aktiivisen ammattiyhdistystoiminnan mahdollistaa myös hyvän sijaisen olemassa oleminen. Kolmas hyvä ystäväni näet on jo ollut muutaman vuoden eläkkeellä ja tekee mielellään päivän parin keikkaa silloin tällöin, että tuntuma opettamiseen säilyy. Hän iloitsee siitä, että sijaisena kaikki ylimääräinen sälä jää pois ja hän saa keskittyä vain opettamiseen. Kaiken kaikkiaan meillä olisi kunnissa melkoinen sijaispotentiaali senioriopettajissa.

Toivon jokaiselle tämän tekstin lukijalle voimaannuttavia hetkiä omien kiinnostuksen kohteidenne parissa. Muutoksen tuulet hulmuttavat hiuksiamme, mutta yrittäkäämme maadoittaa itsemme ja luottaa koulutukseemme, ammattitaitoomme ja kokemukseemme. Teemme maailman tärkeintä työtä!

Paula Kotirinta
puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaan YSI-jaosto