29.1.2025 Kuntaliiton Jarkko Lahtinen esitti Ylen uutisessa https://yle.fi/a/74-20138375 kysymyksen, jota on pohdittu niin varhaiskasvatuksen opettajien, päiväkodin johtajien kuin kuntapäättäjien parissa: Onko nykyinen, ympäri vuoden jatkuva, rajoittamaton varhaiskasvatusoikeus lapsen edun mukaista ja kustannuksiin nähden paras malli järjestää varhaiskasvatus? Lahtinen kyseenalaistaa nykyisen varhaiskasvatuslain subjektiivisen 24/7 oikeuden varhaiskasvatukseen, jossa lomalla, nuorimman lapsen kanssa perhevapaalla tai työttömänä olevat vanhemmat voivat tuoda lapsen hoitoon jopa 40 tuntia viikossa läpi vuoden ilman, että lapsella on lainkaan lomaa.
Varhaiskasvatuksen maksuttomuutta lisäävät päätökset ovat tarkoittaneet kunnille kovaa kustannusten nousua, mutta ne näkyvät konkreettisesti myös varhaiskasvatuksen arjessa. Kun maksua ei peritä, osa perheistä varaa varhaiskasvatusta lavealla kädellä. OAJ Pohjanmaan alueen varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien kanssa käymissäni keskusteluissa on tullut ilmi, että koulujen loma-aikoina varhaiskasvatuksessa olevista lapsista voi yli puolella olla toinen tai molemmat vanhemmat kotona, mutta lapsi/lapset ovat silti varhaiskasvatuksessa pitkän päivän eli 8-9 tuntia.
Olisiko meidän syytä keskustella avoimemmin siitä, onko tämä nykyinen varhaiskasvatuksen malli todellisuudessa perheiden etu? Lapsella on oikeus ensisijaisesti omiin vanhempiin ja läheisiin. Jos lapsi viettää jopa yhdeksän kuukauden iästä alkaen yli 40 tuntia viikossa varhaiskasvatuksessa, millaiseksi muodostuu lapsen ja vanhemman välinen suhde ja miten kehittyvät vanhempien kasvatustaidot vai kehittyvätkö lainkaan?
Varhaiskasvatuksen arjessa varhaiskasvatuksen opettajat näkevät yhä enenevissä määrin vanhempia, jotka eivät pärjää enää 3-vuotiaan lapsensa kanssa. Vanhemmat joutuvat esimerkiksi aamuisin kantamaan lapsen päiväkotiin, koska muuten lapsi karkaisi vanhemman hallinnasta ja juoksentelisi parkkipaikalla autojen seassa. Vanhemman tuodessa tai hakiessa lapsi saa valtavia kiukkukohtauksia, joilla hän saa tahtonsa periksi vanhemman kanssa, mutta tietää, että päiväkodin henkilökunnalle kiukuttelu ei toimi, koska he eivät anna periksi. Vanhemmat eivät saa lasta lähtemään pois varhaiskasvatuksesta päivän päätteeksi, vaan joutuvat lupailemaan illaksi leluostoksilla käyntiä tai muita ”sirkushuveja”. Vanhemman sanalla kotiin lähtemisestä ei välttämättä ole lapseen mitään vaikutusta, vaan pikemminkin lapsi aloittaa vanhemman saapuessa kaiken kielletyn toiminnan, esim. yrittää kiipeillä pihalla aidan yli, jolloin henkilökunta ilmoittaa lapselle, että nyt sinä tottelet vanhempaa ja lähdet kotiin.
Moni varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodin johtaja on syystä huolissaan. Jos vanhemmat eivät pysty hallita 3-vuotiasta, miten he tulevat selviämään 13-vuotiaan kanssa? Mitä kaikkea vanhemmat voivat varhaiskasvatukselta vaatia ja paljonko se yhteiskunnalle saa maksaa? Saadaanko rahalla edes sitä, mitä on tavoiteltu vai onko mentykin perheiden palvelualttiudessa ”ojasta allikkoon”?
Varhaiskasvatukseen liittyen Helsingin Sanomien mielipideosastolla on käyty vilkasta keskustelua jättipäiväkotien eli ”jättisten” rakentamisbuumista Helsingissä ja muuallakin. Suurin syy ”jättisten” rakentamiselle on kuntien yritys hillitä varhaiskasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Vanhemmat kuitenkin haluaisivat pieniä, kodinomaisia päiväkoteja. Onko varhaiskasvatukseen syntynyt vanhempien ”oikeuskupla”, jossa lapsen oikeus varhaiskasvatukseen onkin käytännössä muuttunut vanhemman oikeudeksi saada lapselleen varhaiskasvatusta aina, kun vanhempi haluaa ja vielä vanhemmalle mieleisissä tiloissa, lapsen edusta ja kustannuksista välittämättä?
Marika Horila
VAKA-jaoston puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaa
