Työn merkityksellisyyden tuntemisen kokemisen tärkeydestä on viime aikoina keskusteltu paljon. Itsekin näen, että työn merkitykselliseksi kokeminen on yksi keskeisimmistä asioista, joka auttaa opettajaa jaksamaan silloinkin, kun työtä on paljon.
Toisaalta työn määrä voi kuitenkin nousta myös sellaiselle tasolle, ettei edes kokemus merkityksellisyydestä riitä. Tällöin kyse lienee siitä, että liika työ alkaa uuvuttaa niin paljon, että se laittaa kyseenalaistamaan aiempia itsestäänselvyyksiksi miettimiään asioita. Ja jotkin vaikkapa rutiiniluonteiset asiat ovat kuitenkin tärkeitä työn sujumisen kannalta, eikä aikaakaan yhden asian ohittaminen tuo mukanaan uusia ongelmia. Kehä on valmis. On siksi tärkeää, että jos työn määrä uuvuttaa, keskustelee asiasta lähiesimiehensä kanssa. Kenties myös muita ratkaisuja kannattaa pohtia. Itseään ei kannata polttaa tuhkaksi.
Silloin kun työn määrä on sopiva tai ainakin kohtuullinen, on hyvä hetki miettiä, mikä tekee työstä itselle merkityksellisen ja pyrkiikö omassa toiminnassaan keskittymään juuri tällaisiin asioihin siltä osin kuin se omissa käsissä. Ei kannata kuitenkaan lähteä merkityksellisyyden tavoittelussa utopistiselle tasolle. Maailman pelastaminen on turhan vaikeaa; opettajalle riittää oppimiskokemusten mahdollistaminen opiskelijoille.
Kaiketi kaikessa työssä on myös sitä pakkopullaa, kuten vaikkapa hallinnointia, joka vain täytyy tehdä. Ehkä silläkin kuitenkin on merkitystä.
Merkityksellistä vuotta 2022 kaikille!
Heli Katajamäki, YLL-jaoston puheenjohtaja, OAJ Pohjanmaa