Neuvottelu yliopistojen työntekijöiden työehtosopimuksista on meneillään. Työntekijöitä neuvotteluissa edustaa JUKO, joka on kuntien, valtion, kirkon ja yliopistojen pääsopijajärjestö ja valvoo yli 200 000 korkeakoulutetun työntekijän ja esimiehen etuja. Työnantajia neuvotteluissa edustaa Sivistystyönantajat, eli lyhyemmin Sivista. Sivista neuvottelee yli 330 sivistys-, koulutus- ja tutkimusalan työnantajan puolesta. Tavoitteena on, että uusi sopimus saadaan sovittua ennen maaliskuun 31. päivää, jolloin kaikkien JUKOn tämänhetkisten virka- ja työehtosopimusten voimassaolo päättyy. Yliopistojen sopimuksista työntekijöitä edustaa JUKOn lisäksi Ammattiliitto Pro.
Yliopistojen työehtosopimusneuvotteluissa yliopistossa opettavien kannalta yksi keskeisimmistä työsopimukseen liittyvistä tekstikysymyksistä on kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärää koskevat säädökset. Tällä hetkellä työsopimuksessa määritellään yleensä opetuspainotteisten tehtävien opetustuntikatoksi 396 tuntia. Kokonaistyöaika 1624 tuntia nähdään tällöin täyttyvän lähes kokonaan opetuksen suunnittelusta, valmistelusta ja kehittämisestä ja hallinnollisista tehtävistä. Työnantajille sopimuksessa määritelty opetustuntikatto on jo pitkään ollut sellainen, että kirjaus siitä haluttaisiin poistaa sopimuksesta. Tämä mahdollistaisi opetustyön lisäämisen joillekin opettajaryhmille.
Tampereen yliopiston lehtorit ry:n puheenjohtaja Mika Mattila kuvaa blogitekstissään Ikuinen taistelu määräaikaisuuksista ja opetustuntikatoista näkee työnantajan haluavan eroon opetustuntikatoista erityisesti siksi, että ”yliopisto-opetus muuttuu toteutusten osalta koko ajan monimuotoisemmaksi, ja esimerkiksi verkkokurssin toteutuksesta vastaavalla opettajalla kontaktiopetuksen osuus voi olla häviävän pieni”. Mattila toteaa, että monimuoto-opetukseen käytettävän ajan mitoittamiseen tarvitaan keskustelua ja niille hyvä paikka on työehtosopimusneuvottelut. Opetustuntikatoista ei kuitenkaan työntekijät voi luopua, sillä ne antavat ”viimesijaisen suojan kohtuuttomia opetustuntimääriä vastaan”.
Katto suojelee työntekijää säällä kuin säällä, voisi todeta. Jos katto hieman vuotaa, se silti vieläkin suojaa. Tällä hetkellä kontaktiopetuksella viitataan sekä lähiopetukseen että verkko-opetukseen – silloinkin, kun verkko-opetus tapahtuu täysin ilman kontaktia. Vaikka kontaktiopetus sanana ei tunnu vastaavan hyvin käytäntöä, kokonaistyöaikamme mahdollistaa kuitenkin myös jo nyt joustavan työaikasuunnittelun. Työaikasuunnitelmaa tehtäessä työntekijä voi suunnitella, miten kauan minkäkin kurssin suunnittelulle ja valmistelulle menee. Jos kurssien suunnitteluun ja valmisteluun ei mene kaikki aika, aikaa voi jäädä kurssien pitkäjänteisempään kehittämiseen, kuten verkossa olevan opetusmateriaalin kehittämiseen tai ehkä opetuksensa kehittämisestä esitelmöintiin. Verkkokurssin kautta opettaminen ei sittenkään ole kovin erilaista kuin kontaktiopettaminen. Molemmat muodot vaativat valmistelua, opettajan läsnäoloa, keskustelua ja arviointia. Siinä missä kontaktiopetuksessa aikaa kuluu luentosalissa, tämän ajan säästymisen saa verkko-opetuksessa kulumaan videoluentojen tekemiseen ja verkkokeskustelujen seuraamiseen.
Kaiken kokonaistyöajan suunnittelun ja joustavuuden lähtökohtana on molemminpuolinen luottamus tekemiseen. Mitä voisivat olla yhteiset päämäärät ajassa, jossa yliopistojen vastuita kasvatetaan ilman, että rahoitus kasvaa samassa suhteessa? Miten varmistaa, että työntekijät voivat hyvin ja työn ilo säilyy? Miten varmistetaan opetuksen laatu? Neuvotteluilla ei ole tähän mennessä löydetty ratkaisua, joka molemmille osapuolille näyttäytyisi hyvänä vaihtoehtona säädökselle, jossa puhutaan kontaktiopetuksesta. Ehkäpä parempina taloudellisina aikoina työntekijöillä voisi olla uskoa siihen, ettei ratkaisun lähtökohtana ole työmäärään lisääminen.
Heli Katajamäki
YLL-jaoston puheenjohtaja, OAJ Pohjanmaan alueyhdistys