En tiedä, että onko tutkittu sitä, montako kohtaamista ihmisillä on keskimäärin toistensa kanssa viikoittain. Itselläni niitä on ainakin todella paljon. Koska ihminen on psykofyysisen kokonaisuuden ohella sosiaalinen eläin, nautin todella paljon näistä hetkistä muiden ihmisten kanssa. Tässä vähän tuntoja viime päivien kohtaamisista.
Viime lauantaina oli yhdistyksemme järjestämä TYHY-mahdollisuus Seinäjoen kaupunginteatterin esityksen muodossa. Kahviossa oli kiva tavata yhdistyksen väkeä eri puolilta maantieteellisesti laajaa Kurikkaa. Törmäsin myös yhteen eläköityneeseen Jalasjärven terveyskeskuksen sairaanhoitajaan, jonka kanssa juttelimme pitkään. Iloitsin siitä, että hän oli aktiivinen kulttuurista nauttija. Teatterissa sain onnekseni paikan kakkosrivistä. Esitys kaikessa mahtavuudessaan oli lähes käsin kosketettavissa. Vaikuttavaa potenssiin kaksi.
Kotimatkalla ajattelin tasaavani tunnekuohuja ja päätin soittaa pitkäaikaiselle tutulleni. Vaikka olen todella vahvasti face to face -tyyppi, niin osan ystävistä kanssa kohtaamiset välimatkasta tai muista syistä johtuen tapahtuvat tavallisesti puhelimitse soittamalla. Keveän alkukuulumisten vaihdon jälkeen sain kuulla, että hänen puolisonsa syöpä on edennyt erittäin huonoon suuntaan ja ennuste on karu. Itkua pidätellen jatkoin keskustelua ja yritin tsempata ystävääni.
Eläinten hoitamisen jälkeen tuon päivän ohjelmaan kuului vielä ystäväni 50-vuotispäivät. Olin jo käynyt hänelle puhumassa viikolla koululla yhdistyksen onnittelut vieden. Paikalla tuossa lämminhenkisessä tilaisuudessa oli koko pienen koulun väki. Nyt oli vuorossa varsinaiset syntymäpäiväjuhlat. Ensimmäisenä kohtasin noissa juhlissa sankarittaren iäkkään Savosta asti tulleen äidin. Oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa. Iltaan sisältyi paljon muitakin upeita kohtaamisia, halauksia ja hyviä keskusteluja. Se, että on aikaa jutella ja aitoa kiinnostusta toisen ihmisen kuulumisiin, on korvaamattoman arvokasta. Myös se, että puhutaan muista kuin työasioista on tervetullutta ja tärkeää.
Viikkoon sisältyi myös todella paljon työhön liittyviä tapaamisia. Oppimissuunnitelmien päivittämisen yhteydessä mm. tapasin useita huoltajia – osaa heistä jopa puhelintulkkauksen avulla. Kun saan opettaa samoja oppilaita kuudetta vuotta, suhteet vanhempiin ovat vahvistuneet ja yhteen hiileen puhaltamisen meininki on hyvä. Työnantajan tarjoamalla englannin kurssilla pääsin paitsi verestämään kielitaitoani, niin kohtasin eri työntekijäryhmien edustajia. Ammattiyhdistysrintamalla paikallisyhdistyksen hallituksessa pohdimme ajankohtaisia edunvalvontakysymyksiä ja muita asialistan aiheita. Onneksi kokous oli täällä eteläisessä Kurikassa eikä itse tarvinnut lähteä liukastelemaan toistaiseksi alkutalven kaameimpaan lumituiskuun. Kohtaaminen hinausautonkuljettajan kanssa ei onneksi sisältynyt kenenkään kokouksessa olleen iltaohjelmaan.
Viikko loppui Kuortaneelle kaksipäiväiseen YT-koulutukseen. Oli virkistävää ja antoisaa nähdä muita luottamusmiehiä sekä työsuojeluvaltuutettuja. Vertaistuki ja tietotaidon jakaminen tulee tarpeeseen. OAJ:hän velvoittaa keskeisiä toimijoitaan osallistumaan aktiivisesti koulutuksiin ja hyvä niin. Luennoitsijat olivat asiansa tasalla ja päivät sujuivat nopeasti. Tein paljon muistiinpanoja. Niihin oli hyvä palata heti tuoreeltaan kotona. Oli hyvä istua luentosalissa ja ruokailuissa myös oudompien kurssilaisten viereen ja tutustua heihin. Ensimmäisen koulutuspäivän iltana olin itsekäs ja asetin yöhyvinvoinnin verkostoitumisen edelle heti päivällisen jälkeen. Sosiaalisellakin ihmisellä tulee välillä raja vastaan jo hyvissä ajoin illalla.
Toivon kaikille teille tämän blogitekstin lukijoille paljon voimaannuttavia kohtaamisia niin töissä, kotona kuin muuallakin vapaa-aikana. Toivottavasti nämä kohtaamiset antavat enemmän kuin ottavat!
Paula Kotirinta
YSI-jaoston puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaa