Olen työskennellyt erilaisissa organisaatioissa työntekijänä ja luottamushenkilönä – useissa eri oppilaitoksissa, kaupungissa ja kunnassa ja lukuisissa yhdistyksissä. Ja kuten me kaikki, tietysti ihan kansalaisenakin olen kerännyt kokemuksia ja lukenut lehdistä uudistuksista, kuten sotesta eli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Monissa kokouksissa, joihin olen osallistunut, on suunniteltu ja käsitelty muutoksia. Mikä on muutoksessa on keskeistä ja miten se pitäisi tehdä? Sitä on tullut pohdittua. Sitä pohdin myös tässä tekstissä.
Kun muutosta suunnitellaan, sille on keksittävä perustelut. Vaikka perustelut muutokselle olisi keksitty, aina on mahdollista keksiä perustelut myös muuttamatta jättämiselle. Suunniteltaessa toimitaan vielä kielen tasolla (ks. Nissi, 2018). Mikäli muutos ei olekaan välttämätön eikä varmasti tiedetä, onko sillä toivottua vaikutusta, silloin saattaa olla parempi jättää muutos päättämättä – riittää, kun keksii sille(kin) perustelut. Kun perustelut on keksitty, voi asian jättää rauhassa muhinaan.
Muutoksen saa aikaan päätös, ja muutos voi viedä organisaatiota – tai oikeastaan mitä tahansa ryhmää – joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Ominaista sille tuntuu olevan, että yhden asian muututtua muutoksesta seuraa uusia muutoksia. Jos päätöstä edeltää huolellinen suunnittelu, asioihin ehditään valmistautua. Jos ei, muutos syntyy myös rykäisemällä. Rykäisyä pehmeämmin toimimisella on puolensa varsinkin, kun toimitaan vahvasti byrokraattisten organisaatioiden alueella.
Muuttamisesta päättävillä olisi hyvä olla ymmärrys siitä, miten muutos käytännössä hallinnossa toteutetaan: ketkä sen tekevät ja millaisin prosessein. Prosessista on tiedettävä esimerkiksi, koska ja miten nämä muutettavien asioiden hoitaminen aloitetaan, mitä vaiheita prosessissa on, mihin lakeihin, säädöksiin ja organisaation omiin toimintaohjeisiin nämä ovat sidoksissa. Usein tiedetään, keihin muutos vaikuttaa käytännössä lopputasolla mutta hallinnon portaan valmistelutyötä ei aina ymmärretä. Myös ns. loppukäyttäjäjoukko, kuten yliopiston opettajat suunnitellessaan opintojaksojen kuvaukset ja viedessään ne järjestelmiin, tekee usein hallinnollista työtä.
Muutosprosessin tuntemisella muutos voidaan toteuttaa niin, että kun päätös asiasta tehdään, sen aloituspäivämäärä asetetaan niin, että hallinnollinen koneisto ehtii sen jauhaa valmiiksi ennen kuin se käytännössä aloitetaan. Tällöin hallinto saanee tehdä rauhassa työnsä ja myös loppukäyttäjien koulutus ja viestintä pystytään toteuttamaan rauhallisella tahdilla.
Heli Katajamäki
YLL-jaoston puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaa
Lähde: Nissi, Riikka (2018). Palvelurakennemuutoksen diskurssit. Erikoissanaston käyttö kaupunkiorganisaation suunnittelukokouksissa. Virittäjä 1/2018, s. 79–109. https://doi.org/10.23982/vir.58988